Moraliteetti




Lähdetään retkelle ihmisen elämään. Kootaan oitakin sekavia mietteitä ylös, jotka kuvastavat ehkä minua minuna - tai kertovat jotain niiden lasien sanomasta, joiden läpi itse joudun katsomaan tätä maailmaa.

Ihmisen elämän perusasiat ovat usein melkoisen hämäriä asioita, jos niitä alkaa tarkastelemaan loogisesti. Hieman kuin yksinäinen saareke merenlahdella pimenevän taivaan alla.

Monella tavalla meidän elämämme rakentuu erilaisten moraliteetti sääntöjen tai ideologioiden päälle, joita on yhtä paljon kuin ihmisiä. Jokaisella ihmisellä on omalaatuinen moraliteettinsä, joka on varmasti se oikea.

Itse mietin usein, miksi joillakin ihmisillä on tarvetta huijata muita ihmisiä. Mikä moraliteetti antaa meille luvan ottaa hyöty toisesta ihmisestä. Miksi maailmamme rakentuu toisten hyväksikäytön ympärille. Miksi meistä suurin osa hyväksyy jollain tasolla tämän asian- Monet moraliteettisäännöt tai ideologiat jopa kannustavat joidenkin ihmisten alistamista tai heidän halveksuntansa.

Taas alistetuksi tulleet ja hyljeksityt ottavat mallia alistajistaan ja antavat toisinaan samalla mitalla takaisin, jonka yleensä vallalla oleva moraliteetti tuomitsee. Jos alistetut kuitenkin jollain tavalla pääsevätkin niskan päälle, he eivät missään nimessä toimi paremmin kuin heidän alistajansa, vaan jatkavat samaa ajattelutapaa vain toisesta näkökulmasta.

Hämärässä vain kuun kajo valaisee niitä moraalin suomia ei niin hyviä tekoja, joita tavalla tai toisella teemme.




On melko helppo huomata yhteiskunnassa ryhmittymistä. Jotkut naiset ovat ottaneet asiakseen ajaa omaa parempaa asemaansa sen pohjalta, miten ihmiset ymmärtävät tasa-arvon käsitteen. Toisaalta jotkut miehet sumeilematta käyttävät miesimagoon liittyviä asioita hyväkseen. Tasa-arvo on usein pyrkimystä vain saada lisää valtaa ja kääntää painopiste oman vallan hyväksi. Yhteiskuntamme haluaa suorastaan ruokkia näillä erillaisten ryhmien etujen haku peleillä epätasa-arvoisempaa ja itsekäämpää yhteiskuntaa.

Meidän pitäisi olla sinuja itsemme kanssa ja ymmärtää paremmin keitä olemme. On vaikeata muuttaa kettua lampaaksi vain sanomalla, että ketun täytyy olla lammas. Ketulla olisi paha identiteettikriisi, jos se oikeasti yrittäisi olla lammas. Ihmisenkään ei kannata olla jotain muuta kuin on. Mies ei voi olla nainen ja nainen ei voi olla kuin mies. No kyllä, leikkaustoimenpiteillä ja hormoonihoidoilla tätä on osittain muutettavissa - ja kaikkien kohdalla ei ole niin itsestään selvää, kumpaa osapuolta edustaa. Mutta pointtini on tämä, että jos olet jotain, niin muuttuminen lampaaksi tai ketuksi on perin vaikeaa. Ennemmin kuin yrität muuttua mahdottomaksi voi olla parempi katsoa sinua itseäsi syvemmälle ja tehdä retki tutustuaksesi itseesi.

Itse ymmärrys itsessään ei paranna maailmaa, vaikka voi valaista jokaisen ihmisen ajattelutapoja. Se että ymmärrän olevani ihminen ja että olen petoeläin, ei tee minusta parempaa ihmistä. Mikä tekee minusta paremman ihmisen? Tuo on kysymys, johon monet ideologiat ja moraliteetti säännöt
pyrkivät antaamaan vastauksen. Eli olemme noidan kehässä. Moraliteetti ja ideologiat osittain aiheuttavat sen, että ihmiset tekevät pahaa toisilleen, mutta toisaalta samat säännöt pyrkivät kertomaan, miten meistä tulee parempia ihmisiä... Niiden mielestä, jotka säännöt ovat luoneet,

Onko realistista uskoa, että mikään ihmisen järjestelmä lopulta ratkaisee tasa-arvoisesti elämämme? En usko. Me voimme ymmärtää itseämme - ja ymmärtää, että ihmiset pyrkivät hyödyntämään toisia ihmisiä, koska olemme sosiaalisia olentoja ja pyrimme toimimaan yhdessä. Mutta ovatko mahdollisuutemme oikeasti tehdä maailmasta parempi paikka ideologian avulla lähes mahdoton tehtävä?



Uskonnot korostavat humaaneja arvoja - usein niille ihmisille, joilla on sama usko. Muut ihmiset ovat kadotukseen tuomittuja, koska eivät ole uskoneet samoihin asioihin.
Tasa-arvo liikkeet usein ajavat jonkin ryhmän parempaa asemaa toisen ryhmän kustannuksella - siis Parempaa asemaa, harvoin asemaa joka olisi sama. Usein tasa-arvo liikkeiden tasa-arvoisuus on lähes mahdotonta, koska asetelman lähtökohdat on jo ympäristö luonut erilaisiksi - eli todellinen tasa-arvo ei oikeasti ole mahdollinen.
Ainoa liike, joka nopeasti miettien, voisi olla menestykäs on ihmisoikeuksien puolesta puhuminen. Meillä kaikilla pitäisi olla samanlaiset oikeudet moniin asioihin. Ihmisoikeusliikkeet hakevat usein perusoikeuksien tasa-arvoa, jolloin liike pysyy humaanina.

Kyllä kannatan ihmisoikeuksien tasa-arvoa.

Mutta miten naiset ja miehet kohtelevat toisiaan. Naiset haluavat aina laittaa kaiken pahan miesten päälle. Miehet alistavat ja hyväksikäyttävät naisia, vaikka todellisuudessa naiset hyväksikäyttävät miehiä koko ajan. Naiset vain sulkevat silmänsä siltä, että käyttävät hyväkseen miehillä olevia luonnon luomia pakollisia viettejä. Niiden hyväksikäyttäminen on vain oikein.

Toisaalta miehet hyödyntävät voimaansa ja ehkä tehokaampaa kykyä toimia yhdessä naisia vastaan. Eli miehet eivät ole sen puhtaampia kuin naiset.

Eli ihmisoikeudet ja miesten ja naisten välinen tasa-arvo eivät ole sama asia. Ihmisoikeudet takaavat erilaisia mahdollisuuksia ihmisille ottamatta kantaa sukupuoleen. Kun tajutaan sana ihminen sukupuolisanan sijaan, niin huomataan ero. Jokaisella ihmisellä pitää olla oikeus koulutukseen, kotiin, yhteiskunnan palveluihin ja niin edelleen. Ihmis sanaa ei pidä korvata millään sukupuoleen liittyvällä sanalla. Ihmisoikeus ja sukupuoliperustainen 'tasa-arvo' keskustelu ovat täysin eri asia.

Sukupuoli pohjaisia juttuja on sitten huomattava määrä. Niissä saavutettava ns. tasa-arvo on niin äärettömän vaikeaa, että pahaa tekee.

On kysymyksiä,  joita ei koskaan tuoda esille, kuten esimerkiksi sellaisen kumpanin löytäminen jo varhaisessa vaiheessa, joka tuo pitkä ja onnellisen yhteisen elämän. Tämä kohta on jo melkoisen vaikea nyky maailmassa toteuttaa, koska osa ihmisistä on enemmän invidualisteja ja kuin ryhmäpelaajia. 'Hän ei ole sellainen samanlainen kuin silloin kun tavattiin', on syynä joihinkin eroihin - syy pistetään toisen niskaan, vaikka voi olla, että itse on muuttunut, eikä halua myöntää sitä, eikä osaa sopeutua muutoksen mukana - haluaa Itselle jotain muuta -> on invidualisti.

Sosiaalisiksi olennoiksi olemme joskus äärimmäisen paljon: "Minä Haluan Tuota Itselleni Äiti, PÄÄÄÄÄÄÄ! ". Onko tällaisessa paikassa oikeasti mahdollista luoda sukupuoleen perustuvaa tasa-arvoa, joka olisi kaikin puolin tasa-arvoinen kaikissa suhteissa, niin miehen kuin naisen näkökantojen puolelta? En todellakaan usko.


--------------------------------------------------------------

Itse etsi pitkään sitä oikeaa, kunnes päädyin ratkaisuun, joka on vain puolikas siitä, mitä toiset ovat saaneet kokea elämässään. Joillakin on ollut pitkä yhteisiä vaelluksia; pitkiä yhteisiä hetkiä ja onnea. Minulla taas niitä ei ole ollut. Sukupuoleen perustuvassa maailmassa en ole ollut tasa-arvoinen joidenkin muiden parien suhteen. Meitä ei tasa-arvoisia on jonkin verran - ja meidän joukossamme on niitä, jotka huutavat että eivät ole tasa-arvoisia, vaikka ovat saaneet elämältä niin paljon.

Jokaisen ihmisen pitäisi olla elämässään onnellinen... Tämä oikeus ei juurikaan toteudu maailmassamme. Mutta aina voi kysyä, mikä on onni?

Minun tämän hetken onneni olisi kokea jonkun tovin jotain sellaista, mitä muut ovat kokeneet paljon. Moraalisista ja Ideologisista syistä onneni etsintä on tuomittavaa - mutta tasa-arvon kannalta se pitäisi suoda minulle. Eli moraali ja tasa-arvo eivät kulje käsi kädessä. Me ihmiset emme halua omasta hyvyydestämme antaa hetken tasa-arvoa toiselle.

Itse päätin toisin aikoinani, koska katsoin miten epätasa-arvoinen tämä maailma oikeasti on - samalla menetin joitakin mahdollisuuksia omasta elämästäni. Mutta samalla tavalla ajattelevia ihmisiä kuin minä on äärimmäisen vähän - koska olen sitä mieltä, että oikeasti tavoite 'olla parempi kuin joku toinen' on ainoastaan tavoite päästä parempaan asemaan kuin muuta ja olla parempi arvoinen kuin muut. Itse en hae kenellekään samanlaista elämää kuin itselleni, mutta etsin nuorempaa naista, joka jakaisi pienen palan elämästään kanssani - lyhyeksi toviksi ehkä.

Kommentit

Suositut tekstit