Aamuhetki.

Minulla on tapanani loma-aamuinani nousta tehdä juustolla höystetyt eväsleivät, laittaa ne epämääräisen kelmun sisään, jonka suojaan vielä pikkuriikkesellä muovipussilla. Eväsleipäpussakan otan matkaani, haen varastosta pyöräni ja suuntaan kaupungin keskustaan satunnaiseen paikkaan katsomaan, kuinka kaupunki herää.

Tällä kertaa pyrähdin aivan kestustaan, istumaan penkille kaupungin maamerkin kompassin paikkelle. Sellaiselle kovalle penkille, joita on siroteltu kasviryhmien ympärille; sellaiselle jossa spurgut, koululaiset, eläkeläiset tai ihan tavalliset ihmiset istuvat kuumina kesäpäivinä kyyläämässä ohikulkijoita.

Hiljaista.

Jokin kuorma-auto seisoi kirkon suuntaan kulkevan kävelykatuosuuden puolessa välissä.
Satunnaisia ihmisiä kulki sinne sun tänne.

Hämmennyin rekka alkoi peruttamaan katua minuun päin ja lopulta se kääntyi kompassin päällä suunnaten nokan vastaakaiseen suuntaan - ja katosi kohta pois.

Avasin leipäkääreeni ja aloin rauhallisesti nakertamaan leipää. Keskikesän kylmyys puri hieman kevyiden vaatteideni läpi. Kyllä Suomalaisen pientä kylmyyttä pitää kestää!

Mietin neiti N:ää, jonka kanssa oli heitelly muutaman sähköpostiviestin -  mainitsin hänet jo aikaisemmassa blogikirjoituksessani. Nuori nainen, joka oli ilmoitanut suoraan olevansa kiinnostunut seksistä - mutta ei kertonut juuri muuta. Uusimmassa mailissaan hän sanoi, ettei halua kertoa itsestään enempää ennen tapaamista. Kuulema huonoja kokemuksia deittailusta.

En epäile lainkaan, ettei deittailusta tule huonoja kokemuksia Neiti N:n agendalla.

Värikkäästi pukeutunut tyyppi ajoi ohi kauniilla maantiepyörällään. Vertasin pyörää omaan aika laimeaan laitteeseen, jonka olin kytkenyt kiinni etäänpänä olevaan jännään telineeseen, jossa saattoi vaivatta ripustaa pitkän vaijerilukon sekä pyörän runkoon että telineeseen. Lähempänä kompassin vierellä olevat pyörätelineet ovat surkeita ja tehty varmasti vain varkaiden työtä helpottamaan.

Värikkäät pyörät ovat kivoja.

Mutta Neiti N. Positiivista että neiti ei alkanut sepittää hyvin huonolla pohjalla olevia satuja, joka tekee hänet luonnollisesti luotettavamman ihmisen. Toinen asia on, että mikä hänen todellinen tavoitteensa on. Hakeeko hän ainoastaan intiimejä seuralaisia vai onko tämä jokin mielenkiintoinen vedätystapa, josta saa ehkä kiksejä.

Joillakin naisilla on ollut tapana pyörittää miehiä ympäri suomea omituisissa osoitteissa haluamatta koskaan tavata. He ovat saaneet vain kiksejä siitä, että ovat saaneet miehet matkaamaan erilaisiin paikkoihin ja sitten ehkä jopa seuranneet sivummalta näiden hämmennystä. Mutta nämä tapaukset yleensä tekivät temppunsa puhelin avustuksella.

Lopettaessani leipääni päätän katsoa, mikä on jutun juoni. On selvää että Neiti N:ää ei millään tavalla kiinnosta kuka olen. Mitä tämä oikeasti tarkoittaa? Tuntuu siltä että kyse on jostain varsin kliinisestä jutusta. Päätän suhtautua asiaan yhtä kliinisesti. Eli jos on aikaa, niin vilkaisen mistä on kyse. Jos ei ole aikaa eikä halua, jätän koko asian unohduksiin.

Istun vielä tovin. Yritän laskea onko ohikulkevien ihmisten määrä kasvanut. Kuviteellisesti muutama vähän. Nousen ylös penkiltä ja suuntaan takaisin pyörän luo.

Aamupala on syöty. Juon vettä, kun pääsen kotiin.

Laitan neiti N:lle viestin, että sopii, puhutaan kun tavataan lisää. En tiedä tapaammeko oikeasti koskaan, mutta aina asiaa voi harkita.