Kohtaaminen

Koirista on paljon ollut viime aikona keskustelua. Tänään ajaessani mökiltä kohti kotia tuli jälleen kerran syy lisää.

Radiosta kuului menevää musiikkia ja iloista keskustelun sorinaa ja omat tunnelmani autossa olivat paikallaan. Onneksi. Koska hyvällä tuulella olevan ihmisen mieli on myös tarkkaavaisempi kuin masentuneen ja väsyneen mieli.

Ehkä onneksi - ei niinkään minun onnekseni - vaan tumman ajokoiran onneksi. Hauva tassutteli muina miehinä maantielle ja tujotti hämmentyneenä autoani. Hieman enemmän nopeutta alla ja koiran tarina olisi päättynyt.

Jarrutus.
Tujotus.
Sekä minä ja koira tujotimme toisiamme. Koira seisoi aivan auton edessä tukkien tien.

Painoin kaasua ja pakotin lähetyen koiran väistymään.

Sivu silmällä huomasin oikealla puolella pienen metsätien, joka kulki loivasti rinnettä alaspäin. Siellä rinteen pohjalla oli kaksi autoa pysäköitynä.

Niin, koiranhan voi ihan vain päästää haahuilemaan aina vapaasti ilman minkäänlaista vastuuta, mitä koiralle tapahtuu tai mitä koira tekee. On hämmentävää miten paljon vastuuttomia koiranomistajia on, jotka oikeasti eivät osaa ajatella muita kuin omaa napaansa.

Tai ehkä on parempi sanoa, että on hämmentävää, miten moni osaa ajatella vain omaa napaansa. Todellisuudessahan nämä ihmiset ovat niitä, jotka kuvaavat itseään todella taitaviksi kaikessa - mutta oikeasti esimerkiksi liikenteessä heidän menestymisensä perustuu toisten ihmisten kykyyn auttaa. Samoin tämän koiran kanssa.

Koiran omistaja voi kutsua itseään taitavaksi koiranomistajaksi tietämättä, miten toiset ihmiset joutuvat varjelemaan eläinraukkaa todella ilkeältä kohtalolta.

Eli ihmisille pitäisi opettaa enemmän sellaisia taitoja kuin havannointikyky, sympatia, huomioonotettavuus - ja monia muista sosiaalisiakykyjä, joita ainakin selvästi monelta meiltä suomalaisista puuttuu. Ehkä muiden huomioonottamisen taito ja yleinen kyky ymmärtää asioita auttaisi myös meitä ymmärtämään, miten toimia eläinten kanssa. Ja tarkoitan tässä - se että sinusta tuntuu, että onpa kiva kun koira voi koikkelehtia omin päin sinne sun tänne - ei välttämättä ole eläinrakkautta. Se on epäkunnioitusta. Et ole kiinnostunut eläimestäsi edes niin paljon, että olisit osa sen liikkeitä ja tietäisit, mitä se tekee.

Kannattaa hetken pohtia oletko juuri sinä huolimaton lepsu, joka vähät välittää muista kun siitä, että elämästä ei ole sinulle liikaa vaivaa. Ja totetamus ei vain ollut koiranomistajille.