Minne kuulut?

Luin blogin, jossa pohdittiin hyvän ja pahan olemusta. Omasta mielestäni hyvän ja pahan olemuksen pohdinnan sijaan on hyvä miettiä, minne itse kuuluu.

Ihmisiä on monenlaisia, ja kaikilla meillä on omat käsityksemme tästä kaikesta. Mutta koska meitä on paljon, niin aina löytyy muita, joiden käsitykset menevät yhteen. Ja hyvällä onnella niitä muita voi kutsua ystäviksi.

Kovasti fanaattiset ryhmät usein kutsuvat muita erilaisia käsityksiä jollain tavalla pahoiksi tai iljettäviksi tai muuten epämiellyttäviksi. Paha ja hyvä, dualismi syntyy tavasta ajatella toisin - leimaamiisosta.  Ne joita on kiusattu koulun käytävillä tietävät ehkä miltä tuntuu olla ryhmän silmät,  ja miltä tuntuu syyttää toisia pahoiksi. 

Mutta huolimatta ryhmähengen negatiivisistä puolista, meillä kaikilla olisi hyvä olla jokin piiri, mihin kuulua. Nyky-yhteiskunnassa on paljon ihmisiä, jotka ovat erakoituneet betonilähiöiden keskelle. Massojen keskellä on vaikeata löytää niitä ihmisiä, jotka ehkä etsivät juuri sitä seinien taakse kätkeytynyttä hahmoa. Noin kuvaannollisesti sanoen. Ja kyllä tuomitseminen ja leimaaminen on tavallaan sitä samaa kiusaamista, jota lapset harrastavat koulussa, kun eivät vain ymmärrä toista ihmistä. Oletko sinä tuomitsi vai se, joka ottaa asioista selvää?

Itse en ole löytänyt omaa ryhmääni tai paikkaani koko elämäni aikana. Syitä on monia. Jotkut ovat sitä mieltä, että harrasmonia. Jotkut ovat sitä mieltä, että harrasteet yhdistävät ihmisiä- mutta pelkkä harraste ei vielä riitä. Maailmankuvat eivät kohtaa pelkän harrasteen avulla. Voisi epäillä, että tämä nuoren naisen etsintäprojekti on seurausta yksinäiseisestä elämästäni.

Miksi aloitin tämän tekstin hyvällä ja pahalta? Tuomitseminen on luonteenomaista ihmisille. Tuomitseminen on helpointa, kun elää omien satunnaisten mielikuviensa varassa. Varattu mies etsimässä nuorempaa naista. Vaikka ikäerot ovat suhteissa yleisiä, niin joillekin ihmisille on
tyypillistä tuomita ikäerot suhteissa. En puolusta enkä tuomitse tätä ihmisten piirettä. Tuomitsijat ovat oma ryhmänsä, joka varmasti täydentää ja tukee jäseniään. Ainakin toivon niin.

Itse toivon vain löytäväni pienen valon eläämääni - hetkeksi, sillä en todellakaan usko etsimäni suhteen olevan pitkäaikainen. Tuomitsevassa yhteiskunnassamme voisi olla jokin etsintämenetelmä tällaiseen tapaukseen - Menetelmä, joka ei loukkaisi ketään.