Pyörä ja kauppa

Teen nykyään niin kauppareissut kuin työmatkakin pyörällä. Kaupungissa ei oikeastaan tarvitse autoa, jos vain ei ole niin laiska, että ei jaksa polkea. Tietenkin tämä on vain oma näkemykseni. On monia tilanteita, jossa vain tarvitsee autoa - kuten vaikka suurien esineiden kuljetukseen.

Ja kyllä omistan kyllä auton; riittävän ison, jotta suuretkin jutut voi kuljettaa sillä.

Tiedätkö minkä näköinen on leppälintu? Voit käydä tutustumassa lintuun täältä:

http://luontoportti.com/suomi/fi/linnut/leppalintu

Tuollainen pomppi ottaessani pyörää suojastaan ja värisytti pyrstöään katsellessan pensaan nokasta minua. Tuttu näky minulle. Minä pidän leppälinnuista niiden eksoottisen olemuksen takia.

Seurasin lintua pitkään silmilläni, kunnes valitettavasti suoristaessani pyörääni jouduin toviksi kääntämään katseeni siitä pois ja PUF - lintu oli kadonnut. No, mitäpä asiaa suremaan ja liikkeelle.

Tunnustan että pidän tästä neljän kilometrin päässä olevasta prismasta muutamasta syystä. Siellä on muutamia ihan hyvännäköisiä kassaneitejä. Eräs joka muistuttaa jonkun verran ylen ruotsinkirjenvaihtajaa on ehdoton suosikkini. Jos hän on kassalla, olen varmasti jonossa ja unelmoin, että jonain päivänä saisin häneltä yhteystiedot.

Niin ei tule koskaan käymään. Ellei hän sitten satu lukemaan tätä blogia ja laittamaan tiedot itsestään maililla! Unelmissa on hyvä elää. Ja useimmat unelmat eivät koskaan toteudu. Tämä unelma on sellainen.

Pyörämatkoilla nautin pilvien ja taivaan katselusta samalla kun yritän väistää silmiin pyrkiviä hyönteisiä. Ajan suhkot kovaa, ja ikuinen murhe ovat isot pörisijät, joilla on tapana törmänä äänekkäästi poksahtaen johonkin kohtaan kasvojani. Jonkun aikaa sitten vaivauduin hankkimaan itselleni lasit, jotka suojaavat nykyään kuitenkin silmiäni, mutta silti pelästyn, kun pörriäinen pamahtaa laseihin. Kovaa pyöräilevän miehen ongelmia.

Mutta pari pörriäistä kyllä kestää, kun saattaa vaihtaa muutaman sanan kauniin kassalikan kanssa :).

Tämän päivän treffisivuilla ei ole juuri tapahtunut muuta kuin joku ulkomaalainen huijari on yrittänyt huonolla google käännöksellä kertoa satuja minulle. Tuhoan yritelmän ja huokaisen raskaasti.

En koska yritelmä olisi väsyttänyt minua, vaan koska minun on sääli huijaria. Olisi mukava tietää, millainen hänen pieni elämänsä on. En usko sen olevan niin mahtava.