Unelmia Unelmia

Ihmiselämän tärkeinpiä osia ovat unelmat. Meillä kaikilla on omat unelmamme, jotka toivomme käyvän toteen tai sitten emme, koska ne ovat unelmia, joita on kiva pyörittää mielessä, mutta elää unelmaa on aivan toinen asia.

Jotkut toteuttavat unelmansa ja tämän jälkeen keksivät uuden unelman jota kohti elää.

Niin olemme kaikki erilaisia.

Minun unelmani on yksinkertainen. Kesä- tai talvipäivä jossain kauniissa paikassa yhdessä kauniin nuoren naisen kanssa jutellen, ihmetellen; viettäen aikaa. Voi olla, että lenkkeilisimme; Voi olla, että nauttisimme luonnosta tai sitten vain viettäisimme hyvää aikaa vaikka luoden yhdessä tekstiä tai nauttien vaikka elokuvaa. Selkeitä rajoja ei olisi.

Voisi olla hiljaista tai sitten juttelisimme. Aina ei ole välttämätöntä käyttää sanoja.

Unelma kuulostaa yksinkertaiselta; joillekin unelma kuulostaa jopa arkipäiväiseltä, mutta itse en oikeasti ole koko elämässäni kokenut tuota unelmaa. Olen vaeltanut toisella mantereella, ollut paikoissa, minne harva menee; liikkunut jopa tyttöporukan mukana keskellä Afrikkalaista pensassavannia. Silti en ole saavuttanut unelmaani.

Unelmassa on jippo. Pitää olla olemassa ihminen, jolla on sama unelma - Ihminen, joka lähtisi unelmaan mukaan. Yleensä ihmiset, joilla on sama unelma
eivät kohtaa, koska jommalla kummalla ei ole rohkeutta ilmoittaa: Se olen minä.

Tai sitten toisella ei ole vain rohkeutta kysyä: Oletko se sinä?

Kerran oli tilanne, jossa lähestulkoon olin löytämäisilläni unelmani.  Mutta kuten aina, unelmat voivat tulla lähellä, melkein koskettaa, mutta juoksevat silti yllättäen pois.

Syvä huokaus.